tiistai 11. joulukuuta 2012

Minä. Taitoluistimilla.

En ole tainnut mainita miten arki-iltamme suurimmaksi osaksi menee, plus tietty viikonloppuisin tämä syö myös aikaa, tyttäremme siis harrastavat luistelua. Esikoinen luistelee muodostelmaluistelujoukkueessa, mutta juniori taitoluistelijoiden kehitysryhmässä. Viikon aikana tytöillä on keskimäärin 4-6 harkat ja luonnollisesti eri kellonaikoihin, eli vietämme hallilla hyvin paljon aikaa arki-iltoisin. Viime viikonloppuna seura mahdollisti myös vanhemmille tilaisuuden luistella harjoituksissa lapsensa kanssa.

En tiedä pelottiko ajatus minua, vai kuinka onnistuin pyyhkimään tämän pois mielestäni. Viedessäni tytärtäni treeneihin, tajusin mikä olikaan päivän harjoitusten ohjelmassa. Kaikki muut vanhemmat tulivat luistimien kanssa, paitsi minä. Tyttäreni silmistä näkyi harmitus, pettymys. Tilanteessa ei auttanut selitykset leikatusta nilkasta tai mistään muustakaan. Päätin koettaa onneani ja kyselin muutamilta seuraavan ryhmän vanhemmilta, olisiko heillä luistimia lainata. Ja tärppäsi, eräällä vanhemmalla oli luistimet, kokoa 39 hänen sanojensa mukaan. Minä 36-37 kengännumeron omaava 39 koon luistimilla jäällä, huh heijaa, mutta okei mitäpä sitä ei lastensa eteen tekisi. Totuus valkeni kun sain luistimet käteeni, että nämähän ovat 37 kokoa ja juuri sopivat minulle! Olo oli kuin Tuhkimolla sovittaessa lasikenkää jalkaansa :)  Luistimet olivat paremmat kuin omani, pehmokengällä eikä ne puristaneet saati painaneet leikattua nilkkaani mitenkään. Voi onnea tyttäreni silmissä ja minun sydämessäni!

Luistelimme harkkatunnin aikana samoja juttuja mitä lapsemme tekevät yleensä. Harjoittelimme erilaisia liukuja, mm. kukkoliuku, autoliuku. Autoliuku esimerkiksi on sellainen, jossa mennään kyykkyyn peppu lähes jäähän ja käsillä ohjaillaan vähän niinkuin auton ratista. Piruetteja piti toki myös harjoitella. Onneksi valmentajat olivat sitä mieltä, että lapset tekevät piruetissa vähintään viisi pyörähdystä ja me vanhemmat kolme. :) Lisäksi teimme luistimilla makkaroita, erilaisia potkuja jne. Hippaakin leikimme tunnin alkulämmittelyksi sekä lopuksi. Tunti oli ihan mainioin.

Mielessäni hymyilin pitkään tunnille. Se oli kivaa. Kerkesinpä jopa netistä surffaamaan urheilukauppojen luistinvalikoimia. Oli miten oli, luistelu on kivaa! Haasteita pitää olla! Tästäkö uusi harrastus?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista, piristit sillä päivääni.
Tervetuloa uudestaan! <3