maanantai 31. joulukuuta 2012

Vuosi lopussa.

Tämä vuosi 2012 alkaa olemaan lopussa, voi laskea enää tunteja vuoden vaihtumiseen. Mitä tämä vuosi onkaan pitänyt sisällään? Vuosi luonnollisesti on pitänyt sisällään kohokohtia, juhlia ja myös pettymyksiä. Vuodesta ehkä eniten minulle henkilökohtaisesti jäi mieleen uudet työhaasteet, joihin pääsin tiukoista haastatteluista voittajana maaliin. Lisäksi lasten kehittyminen luisteluharrastuksessa on ollut mieleenpainuvaa. Vuosi 2012 on ollut vuosi, jolloin olen antanut itselleni luvan ostaa itselleni. Vuosi 2012 kesä oli helppo ja ihana, ilman mitään remontteja tai muita pihatöitä. Kohta kirjataan papereihin vuosi 2013 ja jätetään taakse vuosi 2012.

Aiomme juhlia naapureidemme kanssa vuodenvaihtumisen "salaattibuffetilla" meillä. Päätimme ettemme osta kaupasta mitään valmiita salatteja. Olen siis tänään päivällä laittanut tuulemaan keittiössä kotona, on valmistunut mm. tämä alla oleva makaroni-kinkkusalaatti. Ohjeita löytyy netistä hurjan paljon, joten tämä on sovellus useammasta ohjeesta. Halusin salaattiin sekä suolakurkkua että omenaa.


Mielestäni buffettiin kuuluu runsaasti syötävää, joten tein myös "Taco-salaatin", joka onkin yksi lemppareistani sekä olen myös erääseen tilaisuuteen kyseisiä salaatteja taikonut. Salaattiin minulla ei ole varsinaista ohjetta, se on vain mielen varassa tehty ja aineksia sekoitettu keskenään sopivassa suhteessa.

Tässä ainekset, jos haluat sinäkin kokeilla tätä ihanuutta kotona.

- 400g jauhelihaa
- tacomaustepussi
- mustapippuria
- tomaattia ( 4 )
- jäävuorisalaattia
- juustoraastetta ( pussi )
- maissilastuja ( sekaan murskattuna sormissa, sekä pinnalle kokonaisena)
- kermaviili




Lisäksi halusin tehdä myös perusvihersalaatin tuorean uunilämpöisen patongin kera. Salaatissa käytin valmista salaattisekoitusta sekä jäävuorisalaattia. Sekaan laitoin tomaattia, kurkkua sekä viinirypäleitä.



Mitä luulette, selviääkö näillä vuodenvaihteesta?

No, tietenkin lisäksi on skumppaa jäähtymässä. Naapurit lupasivat myös tuoda nakkeja, skumppaa ja  naposteltavaa tullessaan. Jälkiruoaksi valmistin valkosuklaa-macadamia cookieseja. Ystäväni kävi kylässä ja puhui näistä, ja innostuin itsekin asiasta. Melkein pystyin jo näiden cookieseiden maun maustamaan suussani, joten pakkohan se oli näitä valmistaa. Ohje löytyi täältä http://openkahvila.blogspot.fi/2012/07/valkosuklaa-macadamia-cookies.html.




Joten, eikai muuta tänä vuonna kuin OIKEIN IHANAA UUTTA VUOTTA IHAN JOKAISELLE!

lauantai 29. joulukuuta 2012

Puolitoista tuntia.

Klo21. Lauantai-ilta ja silitysrauta.

Olen jännästi innostunut siivoilemaan kaappeja, joka ei ole lempihommaani. Tai toisaalta, tykkään siitä, mutta tapani siivota kaapit saa epätoivon pintaan. En osaa oikein vaatepino / hylly kerrallaan järjestellä, vaan tapanani on RÄJÄYTTÄÄ koko kaapin sisältö esimerkiksi lattialle. Jepjep, ja siitä sitten intoa puhkuen kaappia uudelleen täyttämään.. No oli miten oli, olen siivonnut tyttöjen vaatekaapit eräänä päivänä ja sieltä löytyi paljon pieneksi jäänyttä vaatetta.



Kuten aiemmin olenkin maininnut, rakastan pyykinpesua. Rakastan puhtaanpyykin tuoksua, pyykkien levittämistä kuivaustelineelle jne. Olen ahkerasti kaappien siivousoperaation ohessa pessytkin siis pyykkiä, ja tänään se odotti - puhtaiden vaatekasojen silittäminen. Puolitoista tuntia tämä urakki otti, välissä muutama silitysraudan täyttö vedellä, pyykinpesukoneesta pestyjen pyykkien virittäminen kuivaamaan, lapsien "Äiti"- huudot. Ah, nautinnollinen oma hetki. Eikö?  Mutta siis, puolitoista tuntia. Lauantai-iltana. Minä ja silitysrauta.

Tavoitteena on räjäyttää vielä oma vaatekaappini, tarkistaa mitä siellä on tarpeellista ja mitä ei. Huomaan lapsissani samaa vikaa, kuin itsessäni, sitä tulee sellaisia lempivaatteita valittua toistuvasti päällensä. Kaapissani lienee siis paljon sellaisia, joita en edes osaa kaivata, ja joita joku muu saattaisi mieluusti tarvita. Tässä projekti1. Kuitenkin mielessäni on projekti2 myös, joka valtaa mielen ja meinaa ohittaa projekti1 suorittamisjärjestyksessä. Projekti2 = ulkovarasto. Onko sinulla varasto tavaraa täynnä ja kenties hankalasti tavarat otettavissa / laitettavissa varastoon? Meillä on. Aina sama ongelma. Varsinkin talvisin tämä epäjärjestys ja varaston täyttyys tulee erityisesti esille: varastoon tungetaan kesäkalusteet, polkupyörät, kottikärryt, ruohonleikkuri plus kaikenmaailman muut tarpeelliset ( sekä epätarpeelliset muka niin tärkeät tavarat). Lisäksi talvella varastoon laitetaan säilöön talvelle polttopuita. Mutta, varaston ylähyllyt. Hmm. Sieltä löytyy muuttomme yhteydessä yksi hyllyllinen mattoja rullalla. Niihin ei ole kolmeen vuoteen koskettu, eli niitä ei tarvita /muisteta olevan olemassakaan. Ne saavat siis lähdön. Häädön. Matot - te saatte potkut! Ja kova olisi tahtotila jo huomenna heittää ne auton kyytiin ja kuskata kierrätykseen, samalla kurkata mitä muuta varasto on niinkuin oikeasti syönyt sisälleen..

Eli. Kodinhoito - ihanaa. Tunnustan, että tykkään että koti on siisti ja kunnossa. Tunnustan myös, että moneen asiaan auttaa "poissa silmistä, poissa mielestä". Ja tietenkin tavarat on helppo nostaa näkyviltä kaappeihin talteen / piiloon. Kuitenkin jossain vaiheessa lopputulos on, että kaapissa on kauhea epäjärjestys. Eli pinnat siistit, mutta pinnan sisäpuolella kaaos?

perjantai 28. joulukuuta 2012

Onneksi joulu on vain kerran vuodessa.

Eräässä joululaulussa lauletaan, jospa joulu olisi aina. Ei. Mä tykkään juuri tästä kerran vuodessa - ideologiasta. Joulua varten hössötetään pitkää aikaa viimeistään marraskuulta, ostetaan lahjoja ja valmistutaan täyttää jääkaappi kaikenmaailman jouluherkuilla. Meillä vietettiin joulua kotona, pukki kävi ja lahjoja tuli paljon. Lapsille nimenomaan. Entäpä ne herkut? Yöks. Aivan liikaa kaikkea. Nyt tällä hetkellä ei ajatuskaan herkuista houkuttele millään tasolla :)


Nyt keskitytään odottamaan uutta vuotta, vuoden vaihtumista. Uudenvuoden viettoon on suunnitelmissa salaattipöytä, eikö kuulostakin hyvältä? Ehkäpä jo otan joulukynttelikön pois, ja laitan kuusen laatikkoon ensi vuoden joulua varten. ;)

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Yksi yö Jouluun.

Yksi yö Jouluun on. Jännittävää, Ihanaa ja koko odotuksen huipennus!
Päätimme leipoa aatoksi kahvipöytään Kinuskipiparikakun, ohje löytyi täältä http://www.kinuskikissa.fi/kinuskipipari.

Kakku oli helppo valmistaa, pohjassa oli itseleivottuja pipareita tehosekoittimessa murustettuna. Täytteessä piparkakkumauste antaa jouluisen maun, ja päällä kinuskikuorrute kruunaa tämän kakun. Olisi ollut ihana valmistaa piparinmalliseen irtopohjavuokaan, mutta koska en sellaista omista, niin tein tämän perinteiseen irtopohjavuokaan joka oli koko 24cm. Käytin myös ensimmäistä kertaa kesälomalla ostamia suojakalvoja vuoan reunalla, ja ne ovat aivan mahtava keksintö! Vuoka ei likaannu, eikä täytteet tartu kiinni! Myöskään ei ole vaaraa että vuoan aukaisu vaiheessa pinta repeilee. Ihan mahtavaa! Suojakalvoista tulee niin mun bestiksii leivottaessa :)


Tältä kakku näytti vuoan irroittamisen jälkeen.

Minua kiehtoi kovasti ajatus piparinmallisesta kakusta, joten päätin toteuttaa hieman mielikuvitustani. En tiedä nyt, oliko tämä ide hyvä vai hyvin huono. Symmetrista siitä en millään saanut vapaalla kädellä tehden, mutta saahan se kotitekoiselta näyttääkin. Tältä kuitenkin kakkumme loppujen lopuksi sitten näyttää, ja oli miten oli, tälläisena se myös jouluaattopöytäämme päätyy mansikkamarmeladien ja muiden herkkujen lisäksi.





Hyvää Joulua! Maukasta Joulua Ystävilleni ja kaikille blogini lukijoille! Hyvää Joulua!



lauantai 22. joulukuuta 2012

Marmeladit.

Olen päättänyt tehdä tänään vihdoinkin mansikkamarmeladeja! Omaan lapsuuden ja aikuisuuden jouluun on aina kuuluneet perinteiset vihreät kuulat. Tätä perinnettä erityisesti äitini vaali. Ja tästä perinteestä haluankin pitää kiinni. Tänä vuonna haluan ehdottomasti kokeilla itsetehtyjä marmeladeja myös. Haaveilen sydämenmuotoisista marmeladeista, tai pienistä neliönmallisista. Vinkin marmeladien kotitekoon saimme eräästä lastenohjelmasta ( Mimmikoto), mutta googlettamalla ohjeita löytyi helposti. Tämä allaoleva ohje löytyi Kinuskikissan sivuilta. Tässä teille ohje, millä valmistamme nämä namuset :)

MANSIKKAMARMELADIT



3 ½ dl mansikkasosetta (tuoreista tai pakastemarjoista soseutettua)
3 dl hillo-marmeladisokeria
½ dl sitruunamehua


Pinnalle:
sokeria


Soseuta mansikat sauvasekoittimella. Laita kaikki aineet kattilaan. Keitä sekoitellen n. 25 minuuttia. Kaada marmeladiseos leivinpaperilla vuorattuun astiaan (n. 12 x 15 cm). Anna jähmettyä jääkaapissa. Leikkaa marmeladi kuutioiksi tai ota siitä kuvioita muotilla. Kierittele kuutiot sokerissa.





Nämä marmeladit ovat todella helppoja valmistaa! Itse tein pakastemansikoista. Kotimme täyttyi ihanasta mansikantuoksusta.

torstai 20. joulukuuta 2012

Minä ja Joululeivonnaiset.

Joulu. Mikä ihana syy kokeilla uusia reseptejä jouluun. Vietämme naapureiden kanssa pikkujoulut tulevana perjantaina / lauantaina. Olen ajatellut leipoa viemisiksi ihanan glögihyydykekakun. Aikoinaan bongasin ohjeen jo Pirkka-lehdestä, mutta on jäänyt kaikkien suklaisten kakkujen jalkoihin. Tänä vuonna kuitenkin tämä kakku hyytyy pikkujouluihimme jääkaapissamme.


GLÖGIKAKKU


Pohja
150g   piparkakkuja
75g     voita
Murenna piparit ja sekoita sulan voin kanssa. Leikkaa irtopohjavuoan pohjalle voipaperista pohjan kokoinen pala.  Taputtele seos vuoan pohjalle ja laita jääkaappiin.

Täyte
4        liivatelehteä
2dl      vispikermaa
200g   maustamatonta tuorejuustoa
1dl      tomusokeria
1/2tl   kanelia
1/2tl   kardemummaa
1        appelsiinin raastettu kuori
3rkl    appelsiinimehua
Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Vaahdota kerma. Sekoita tuorejuuston joukkoon mausteet ja tomusokeri. Nostele kermavaahto tuorejuustoseoksen joukkoon.  Kuumenna appelsiinimehu ja liuota puristetut liivatteet mehuun. Kaada hieman jäähtynyt liivateseos täytteen joukkoon samalla sekoittaen. Levitä täyte pohjan päälle ja anna hyytyä kylmässä vähintään kolme tuntia.

Pinnalle
4        liivatelehteä
1dl     vettä
3dl     glögitiivistettä
Laita liivatelehdet likoamaan n. 10 minuutiksi. Kuumenna vesi ja liuota liivatteet joukkoon. Kaada liivateseos ohuena nauhana glögin joukkoon samalla sekoittaen. Anna jäähtyä hetki ja kaada mehuhyytelö varovasti kakun päälle. Anna hyytyä vähintään 4 tuntia tai seuraavaan päivään. Koristele haluamallasi tavalla.


Harmikseni tein tämän kakun liian suureen vuokaan, aika matala tuli.


20.Joulukuuta

Uskomatonta! Neljä yötä ja on Jouluaatto!
Olen ollut tämän joulun alusviikon sairaslomalla, kylkiluussa pieni hiusmurtuma ja venähdys/ revähdys lihaksessa. Eli puuhaaminen kotona on hyvin rajoitettua, esimerkiksi tiskikoneen tyhjennys ei kerralla onnistu. Kylkiluun murtuma/ revähdys, näitä sattuu ilmeisen paljon. Itselleni aiheuttajana oli pitkittynyt paha yskä. Netistä selaamalla pääsee kanssani samaan kipufiilikseen, kuinka kipeitä tälläiset voivatkaan olla. Vaikeuttaa kummasti monia liikeratoja. Ja muutenkin pistot rinnassa, kyljessä, selässä ovat aiva valtavan kipeitä. Taisin jollekin kuvailla olotilaani sellaiseksi, että kuljen kokoajan puukko pystyssä kainalon alla ja käden liikuttaminen saa puukon muljahtamaan. Eilen kuitenkin kävimme jo joulua varten ruokakaupassa särkylääkkeiden voimin. Ihanaa ajatella, että joulu on ihan kohta! Lasten kanssa jännittyneinä aamuisin avaamme joulukalentereiden luukkuja ja laskemme montako luukkua on jäljellä. Itse olen onnistunut, taas, hankkimaan lisää joululahjoja. Vaikka kuinka vannotin itselleni että riittää..

Kuvassa Partyliten joulusomiste


Olisin terveenä ollessani jo kerennyt siivoilla kodin kuntoon, mutta sairastellessa siivoaminen ei onnistu. Mikä onkaan arkeen suurta luxusta, siivoaja! Meille tulee tänään siivoaja kotiin hoitamaan joulusiivouksen. Aika ihanaa!  Mieheni yllätti minut aamulla, oli tehnyt kuvassa näkyvän jäälyhdyn etuterassillemme. Toinen lyhty on jo jäätymässä, ehkä kokeilemme seuraavaan lyhtyyn hiukan jotain väriä antavaa ainetta, kenties glögiä tai ihan ihkaoikeaa elintarvikeväriä.


 


maanantai 17. joulukuuta 2012

Tähti.

Jyväskylän Taitoluisteluseuran Joulunäytös on tänään Synergialla. Isompi neitini luistelee muodostelmajoukkueessa joukkuevaatetuksessa Kiviset & Soraset kappaleen tahtiin. Nuorempi söpöliini luistelee myöskin ryhmänsä kanssa, mutta he esittävät näytöksessä tähtiä. Ohjeistus pukeutumiseen oli valkeaa / kultaista. Olisipa meidän kaapista löytynyt myös hopea glittermekko, mutta mutta..

.. tässä oli taas mahdollisuus mennä kaupoille. Ja mitenkäs siinä kävikään? Mukaan lähti ihana kultainen hame, valkoinen pörrötakki ( menee muuten keväällä softsell takin alla myös) ja kultainen tuubihuivi neidille. Tosin mukaan lähti pari extrapaitaakin. :)

Laitan kuvan ostoksistani myöhemmin, nyt nutturan vääntöön isommalle! Ihanaa joulunodotusta!

Ps. Minä tosiaan sitä odottelen, tämän viikon olen kokonaan sairaslomalla..


perjantai 14. joulukuuta 2012

Korvapuustit.

Tykkään todella työstäni. Työssäni ääneni on tärkeässä asemassa. Tämän päivän olen ollut sairaslomalla, ja yrittänyt olla hissukseen. Lääkäri epäili minulla kurkunpääntulehdusta, johon sain antibiootit ja suositteli välttämään puhumista.

Mitä minä sitten tekisin kotona? No, tietenkin minä sitten aioin käyttää ajan hyödyksi ja leivoin korvapuusteja! Korvapuustien ohje löytyi ihan Sunnuntai - vehnäjauhopussin kyljestä. Olen ennenkin tehnyt samaisella ohjeella ja aina ovat onnistuneet, kohonneet hyvin ja olleet ihanan kuohkeita pehmeitä pullia. Tällä kertaa kokeilin hiukan erilaisen näköisien puustien tekemistä, ilman "rypytystä" pääliosassa. Suurin osa hyppäsi joulua/ yllätysvieraita varten pakkaseen odottamaan.

Tässä kuva päiväkahvini herkuista. :)






Uusin pakkomielle.

Lapseni päiväkodissa oli keskiviikkona jouluinen toimintapaja. Toimintaa oli monenmoista lauluhetkistä, temppurataan sekä askartelupajaan. Tietenkin tähän kuului myös piparkakkujen koristelua, joulupuuroa ja glögiä.

Innostuin kokeilemaan rautalangasta enkelin tekemistä. Ja innostuin oitis tästä hommasta. Olipa ihan pakko, siis totaalipakko päästä ostamaan kotiin rautalankaa ja koristeita. Eilen illalla tuli näitä askarreltua isomman neidin kanssa kahden, osa enkeleistä lähti roikkumaan juniorin "kristallikruunuun" ja osa lähti joulukuuseen koristeeksi. Paketoipa esikoiseni yhden jopa sellofaaniin opettajalleen. Nämä enkelit ovat ihania, helppoja ja persoonallisia. Itse pystyy määrittämään enkelin koon sekä sävymaailman. Olen luvannut tänään opettaa perheen juniorille myös enkelien tekemisen, jotenka tänään taas näitä taitaa valmistua massatuotannolla... Mistä näitä ideoita ja pakkomielteitä oikein tulee?



torstai 13. joulukuuta 2012

Orkideat.

Rakastan orkideoita, ja olenkin harrastanut niiden kasvattamista reilut kolme vuotta. Sitkeys, kärsivällisyys palkitaan tämän harrastuksen kanssa. Yleisesti meillä alkaa keväästä syksyyn valtava kukkiminen ordeioissa ja talvisin kukat vaipuvat lepotilaan, jo pelkästään valon vähenemisen vuoksi. Meillä ei nimittäin kukkavaloja ole käytössä ja muutenkin kova on yritys pitää sähkölasku pienempänä ja pienempänä.

Päätinpä kuitenkin laittaa kuvan meidän orkideasta, joka päätti nyt ruveta kukkimaan. Kukkavanasta löytyy toinenkin kukinnanalku. Kumoan siis tämänkin talven lepokausi väitteen, tänä vuonna meillä kukitaan joulunakin! :D

Ihana Kamala Joulu.

Joulu.

Joulu on ihanaa rauhan, ilon ja onnen aikaa. Joulussa on myös jotain taianomaista. Jouluun aletaan valmistutaan meillä jo ajoissa. Kynttilänjalkoja puettuina punaisiin tuikkuihin, joulukynttelikkö ikkunalla, piparitaikinoiden leipomista kilotolkulla (!), joulutorttujen maistelua ja glögin lämmittelyä. Itse laitoimme jo valkean joulukuusemmekin olohuoneeseen, sekä joulukoristeet/ tontut ovat löytäneet oman paikkansa. Niin, ja joulunodotukseen kuuluu JOULUKALENTERIT! Tyttärilläni on kummallakin kaksi kalenteria, joista päivä päivältä seuraamme mitä luukusta paljastuu. Itselläni tänä vuonna ei kalenteria ollutkaan. Eikä se oikeastaan minua haittaa. Valitettavan paljon arkeni koostuu tavallisen kalenterin ohjaamista aikataulutuksista, joten se riittäköön minulle ;)

Jouluun kuuluu myös joulukortit. Minun perinteisiin kuuluu punaisiin kirjekuoriin korttien sujauttaminen. Punainen on ehdoton joulun väri. Nyt saa odotella, koska kortteja alkaa postilaatikosta löytymään. Ensimmäinen kortti on jo saapunut. Tässäkin on tietty jännitys, mitä posti on tuonut tullessaan ja kuka on muistanut kortilla. Jouluna tulee mieleen lapsuuden joulut, siihen kuuluvat rutiinit. Lapsiperheellisillä tulee ehkäpä omat rutiinit, niinkuin meillä. Viime jouluna aloitimme yhden erilaisen perinteen, nimittäin aatonaattona elokuvaan menon. Siinä unohdetaan jouluhössötykset ja saadaan olla perheenä yhdessä, ja jopa lähes tyhjässä teatterisalissa ;) Tänä jouluna aiomme toimia samalla tavalla, joten pian valitsemaan viikonpäähän viikonlopulle elokuvaa mitä tänä vuonna kävisimme katsomassa.

Joulu on ihanaa aikaa. Saa shoppailla lahjoja. Kun kaikki on ostettu, silti tulee pakkomielteitä ostaa vielä vähän jotakin. Jos vielä tuon ostan sille, ja tämän sille ja hupsis tupsis.. Shoppailun vastapuolena on täyttynyt varasto. Pussien ja kassien piilottelu alkaa ettei ne paljastu, koska aattona selittelyt ei meidän perheessä toimi. Jouluna saa luvan kanssa nauttia herkkuja ja hiukan hössöttää, leipoa ja saada suvun kokoon. Joulupukki kruunaa aattoillan isoilla lahjasäkeillään, nitä aukoessa ja uusia leluja tutkiessa meneekin ilta rattoisasti.

Joulu voi olla myös kamalaa. Joulusta kamalan voi jollekin tehdä paha joulustressi. Jollekin joulusta tulee kamala sukulaisten kestittämisellä. Toisilla taas joulu on yliarvostettua kauppakeskuksilla joululaulujen raikuessa jo lokakuulta. Jollekin joulu voi olla yksinäinen joulu. Minulle tämä joulu on jotenkin tavallista kamalampi. Ei suinkaan mistään noista aiemmista syistä johtuen, vaan lähimmäisenkaipuusta johtuen. Kaipaan äitiäni aivan hirveänkamalan paljon. Jopa yhtenä yönä äitini tuli uniini, ja heräsin itkien ja itkuni senkuin jatkui. Mieheni mielestä äitini kävi minua moikkaamassa. Lähimmäisen menettäminen ja sen jättämä ikävä on raastavaa. Se ei helpota. Ehkäpä tämä on se suurin merkki rakkaudestamme. Ja rakkaushan ei ikinä lopu. <3 



Sain tälläisen ihanuuden siskoltani tuliaisina Tukholmasta.

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Enkelit.


Työpäiväni aikana oli hetki tyhjää, ja poikkesin Sisustussatiini-kaupassa. Päätin ostaa sieltä läheiselle sukulaiselle joululahjan. Pyörittelin pitkään käsissäni ihania Willow Tree- enkelihahmoja. Susan Lordi on käsin veistänyt nämä ihanat kasvottomat hahmot. Hahmoihin on saatu tunnetila vahvasti läsnäolevaksi. Yksinkertaisesti nämä ovat kauniita. Materiaali jäljittelee puun kuviota, ja ovat ajattomia ja sopivat kaikenlaiseen sisustukseen. Käykää kurkkaa alla olevasta linkistä :)

http://www.demdaco.com/Healing-%E2%80%A2-Encouragement-%E2%80%A2-Hope/1050005,default,sc.html?brandId=WT



Päädyin ostamaan sydän-aiheisen hahmon. Liikkeestä poistuessani minulle tuli heti mieleen, että näitä on saatava ostaa lisää ja saatava myös omaan kotiini.
Ovat niin hurmaavia, eikö?

tiistai 11. joulukuuta 2012

Minä. Taitoluistimilla.

En ole tainnut mainita miten arki-iltamme suurimmaksi osaksi menee, plus tietty viikonloppuisin tämä syö myös aikaa, tyttäremme siis harrastavat luistelua. Esikoinen luistelee muodostelmaluistelujoukkueessa, mutta juniori taitoluistelijoiden kehitysryhmässä. Viikon aikana tytöillä on keskimäärin 4-6 harkat ja luonnollisesti eri kellonaikoihin, eli vietämme hallilla hyvin paljon aikaa arki-iltoisin. Viime viikonloppuna seura mahdollisti myös vanhemmille tilaisuuden luistella harjoituksissa lapsensa kanssa.

En tiedä pelottiko ajatus minua, vai kuinka onnistuin pyyhkimään tämän pois mielestäni. Viedessäni tytärtäni treeneihin, tajusin mikä olikaan päivän harjoitusten ohjelmassa. Kaikki muut vanhemmat tulivat luistimien kanssa, paitsi minä. Tyttäreni silmistä näkyi harmitus, pettymys. Tilanteessa ei auttanut selitykset leikatusta nilkasta tai mistään muustakaan. Päätin koettaa onneani ja kyselin muutamilta seuraavan ryhmän vanhemmilta, olisiko heillä luistimia lainata. Ja tärppäsi, eräällä vanhemmalla oli luistimet, kokoa 39 hänen sanojensa mukaan. Minä 36-37 kengännumeron omaava 39 koon luistimilla jäällä, huh heijaa, mutta okei mitäpä sitä ei lastensa eteen tekisi. Totuus valkeni kun sain luistimet käteeni, että nämähän ovat 37 kokoa ja juuri sopivat minulle! Olo oli kuin Tuhkimolla sovittaessa lasikenkää jalkaansa :)  Luistimet olivat paremmat kuin omani, pehmokengällä eikä ne puristaneet saati painaneet leikattua nilkkaani mitenkään. Voi onnea tyttäreni silmissä ja minun sydämessäni!

Luistelimme harkkatunnin aikana samoja juttuja mitä lapsemme tekevät yleensä. Harjoittelimme erilaisia liukuja, mm. kukkoliuku, autoliuku. Autoliuku esimerkiksi on sellainen, jossa mennään kyykkyyn peppu lähes jäähän ja käsillä ohjaillaan vähän niinkuin auton ratista. Piruetteja piti toki myös harjoitella. Onneksi valmentajat olivat sitä mieltä, että lapset tekevät piruetissa vähintään viisi pyörähdystä ja me vanhemmat kolme. :) Lisäksi teimme luistimilla makkaroita, erilaisia potkuja jne. Hippaakin leikimme tunnin alkulämmittelyksi sekä lopuksi. Tunti oli ihan mainioin.

Mielessäni hymyilin pitkään tunnille. Se oli kivaa. Kerkesinpä jopa netistä surffaamaan urheilukauppojen luistinvalikoimia. Oli miten oli, luistelu on kivaa! Haasteita pitää olla! Tästäkö uusi harrastus?

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Pikkujoulujen jälkimainingit.

Pikkujoulut. Mistä pikkujoulut on tehty?

Meillä pikkujoulut oli tehty ulkotulista pihassa, runsaisten lyhtykynttilöiden määrästä kotimme terassin rappusilla sekä pöydällä. Sisällä oli myös kynttilät viritetty palamaan, ja valaistus oli hämyisä, tunnelmallinen. Laitoin ensimmäistä kertaa tänä talvena myös Jouluradion soimaan olohuoneeseen, joka loi jouluista tunnelmaa.

Mitä muuta pikkujouluihin tarvitaan? Ystävät tietysti ja herkkuja! Olimme kutsuneet kolme ystäväpariskuntaa meille pikkujouluilemaan glögin, torttujen ja piparien pariin. Yksi pariskunta peruutti sairastumisen vuoksi. Kaksi rakasta ystäväpariskuntaa saapui meille pikkujouluilemaan. Minä tietenkin olin somistautunut tonttulakin kera. :) Mitä me keksimme tarjottavaksi? Kutsussa mainittiin glögi, tortut ja piparit. Olisiko pitänyt kertoa myös suolaisten tarjoamisesta? Ovatko vieraat kenties syöneet juuri ruuan?

Päätimme aloittaa tarjoilun alkuglögillä. Ihanaa mausteista höyryävää glögiä mantelilastuilla ja rusinoilla höystettynä. Tulipa itse tätä glögiä sitten juotua useampi lasillinen. Ja tämä ei siis ollut mitään terästettyä versiota :) Tarjosimme kotonamme ruisnappikuppeja, kahdenlaisia. Toisissa oli kinkku-paprikatäyte ja toisissa oli lohitartar- täyte mädillä.  Lisäksi tarjosimme krustadikuorissa savulohimoussea. Pöydässämme suolaisina oli myös minilihapullia,juustoja, suolakeksiä, viinirypäleitä sekä pipareita esimerkiksi homejuuston kanssa nautittavaksi. Makeina herkkuina kahvin kanssa tarjosimme torttuja, perinteisellä luumutäytteellä sekä omena-kanelitäytteellä. Olimmepa hankkineet myös vadelmavalkosuklaajuustokakun myös erityiseksi herkuksi. Pipareita ja konvehteja oli riittämiin.

Tarjosimme suolaisien ja makeiden kaveriksi alkuglögin jälkeen punaviiniä ja jouluolutta. Ystäväpariskunnista miessukupuolen edustajat olivat auton kuljettajan roolissa, joten naiset saivat siemailla viiniä. Viinin siemailulla oli kyllä hiukan harmittoman hauskat seuraukset, mutta niistäkin selvittiin huumorilla ja pienellä autokeikalla. Nimittäin naisten saapikkaat menivät sekaisin ja käytiin vaihtamassa toisen kotiovella. Myöskin nahkakäsineet saivat autokyydin kotiovelle. Kaikki tämä yhden viinilasillisen jälkeen :)

Iltaa hauskuuttivat tyttärieni tanssiesitykset, sekä esimerkiksi " Yksi pieni elefantti marssi näin"- tanssin käänteet olohuoneessamme, jonka sain muuten taltioitua kameralleni muistoksi. Kuvia en kuitenkaan tänne taida uskaltaa laittaa. Kaikenkaikkiaan, kiteytettynä, Pikkujoulut olivat onnistuneet. Ja ystävät ovat ystäviä. Lähellä ja kaukana. Ystävälle on helppo puhua, ja ystävä ymmärtää myös sanatonta viestintää. Ystävä hyväksyy sinut sellaisenaan. Halit ystäville!


perjantai 7. joulukuuta 2012

Pipareita Pikkujouluihin.

Vietämme ensimmäistä kertaa kotona ystävien kanssa pikkujoulut. Mitään ohjelmaa emme ole rakentaneet, ja kutsuimmekin ystäväpariskuntiamme meille glögilasilliselle. Mielessäni kävi jospa hommaisimme pienet pikkujoululahjat, mutta toisaalta taas kun minä olen tunnetusti jouluihminen ja tykkään ostella lahjoja, niin minulla on jokaiselle joulupaketti odottamassa niin ehkä nyt on mitä mainioin hetki se ojentaa.

Leivoimme illalla tyttäreideni kanssa pipareita. Teimme valmistaikinasta, mielestäni Sunnuntai-taikina on maultaan hyvää sekä siitä on helppo leipoa. Ensinnäkin piparitaikina sulaa helposti ja sitä on helppo lastenkin käsitellä. Annoin lasteni kaulia, painaa muotteja taikinaan ja nostaa piparit pellille. Kuitenkin itse halusin varmuuden vuoksi hoitaa uuniosion. Pipareista tuli hienoja.


Osan pipareista tytöt halusivat koristella huomisiin pikkujouluihin värillisellä sokerikuorrutteella ja ripottelivatpa neidit osaan pipareista nonparelleja lisänä.Mielessäni käväisi ajatus piparkakkutalon tekemisestä. Olen skipannut joka jouluna ajatuksen piparkakkutalon tekemisestä, pelännyt epäonnistumista. Ja toisaalta, minä olen ihmistyyppinä erittäin lyhytpinnainen ja epäkärsivällinen ihminen etten tiedä olisiko minusta siihen... vai olisiko sittenkin muutamien voimasanojen jälkeen. Vai olisivatko tyttäret jo tarpeeksi isoja leipoakseen itse piparkakkutalon? Kaupasta löytyisi valmiita muotteja mm. Annasilta. Tätä ajatusta täytyy tosiaan sulatella. Pelottavinta luonteessani on se, että kun saan jotain mieleeni, lähes poikkeuksetta toteutan ajatukseni.. :)

Nyt on pipareita huomisiin pikkujouluihin! Olemme muutenkin varautuneet hienosti pikkujoulumenuun, mutten uskalla paljastaa vielä sen enempää, koska vieraamme saattavat tätäkin sivustoa käydä lukemassa. ;)

torstai 6. joulukuuta 2012

Itsenäisyyspäivä

Itsenäisyyspäivä.

Millaisia perinteitä teillä on itsenäisyyspäiväksi? Meidän perheen perinteiksi on muotoutunut sini-valkoisien (2kpl) kynttilöiden poltto klo18-20 välisenä aikana keittiön ikkunalla. Lisäksi Linnanjuhlien katsominen on yksi päivän kohokohta. Mieheni tykkäisi katsoa vuodesta toiseen myös Tuntemattoman Sotilaan, tämä taisikin olla ensimmäinen vuosi kun se jäi kun jäikin katsomatta :)

Linnanjuhlissa oli ihania pukuja, kauniita kampauksia ja kauniita / komeita vieraita. Kukapa keksisi järjestää " Linnanjuhlat" myös ihan tavalliselle rahvaalle väestölle. ;)

Hyvää Itsenäisyyspäivää Suomi! 
Joulukuusi

keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Winter Wonderland

Luminen Joulukuu. Aivan satumaisen kaunista ulkona pakkaskelissä. Näin aamupäivästä aurinko vielä kurkistelee ja lumi kiiltää.

Lumella on muuten kumman suuri vaikutus moneenkin asiaan. Ainakin minun kohdallani. Lumi tuo luonnollisesti valoa luontoon, ja minun mielestäni tuo valkoinen lumi on jotain tajuttoman kaunista sekä samalla rauhoittavaa. Lumi samalla muistuttaa hiljaa hiipivästä Joulusta. Joulutunnelmaan kuuluu mielestäni lumi, jalkojen alla natiseva pakkaslumi. Myös lumi saa meidän kaivelemaan pulkkia, liukureita, rattikelkkoja varastoista. Lumikolan varteen myös on tarvinnut tarttua.

Lumen kanssa yhteen kuuluu mielestäni kynttilänvalo. Lyhdyt näyttää kauniilta lumen kanssa. Lumi saa monet meistä ikuistamaan valokuviin kauniita maisemia, ehkä kuvista teetättämään joulukortteja myös.

Itselleni lumi merkitsee myös talven harrastuksia. Hiihtoa. Laskettelua. Odotan hyvin kovasti jo ensimmäistä laskettelureissua, joka toivottavasti olisi PIAN! :)

Lapseni tekivät ensimmäiset lumienkelit viime viikolla. Tulee oma lapsuus mieleen. Lapsena käytiin mummolan saunasta pyörähtämässä lumihangessa ja takaisin lämpöiseen saunaan lämmittelemään. Nykyään enään minusta tuskin olisi tuohon samaan temppuun. Tekisitkö sinä  tuon?

maanantai 3. joulukuuta 2012

Pakkomielteitä.

Onko sinulla pakkomielteitä? Jotain asioita joita on pakko saada hoidetuksi tai oltava tietyllä tavalla hoidettuja? Täytyykö esimerkiksi wc-paperirullan olla tietyinpäin telineessä? Entä onko pyykkien oltava narulle ripustettuina tietyllä tavalla?

Minä tunnustan, minulla on pakkomielteitä. Yksi pakkomielteeni on pestä pyykkiä. Teen sitä lähes tulkoon päivittäin. Koneellinen. Pari. Levitän vaatteet kodinhoitohuoneen lattialle värityksen mukaan kasoihin ja siitä koneeseen. Rakastan puhtaan pyykin tuoksua, sekä pyykkien ripustamista. Minulla on tietty tapa laittaa vaatteet kuivamaan, en voi ymmärtää mieheni tapaa laittaa ne mytyssä kuivamaan. Jopa nuorempi tyttäreni on oppinut mallikaasti laittamaan vaatteita kuivamaan, vaikka minä haluankin olla tilanteen herra ja varmistaa lopputuloksen.

Ei tämä kuitenkaan tähän pyykinpesuun jää. Minulla on pakkomielteenä silittää lähes kaikki vaatteet. Muutamia poikkeuksia on. Ensimmäisenä alusvaatteet. Ihan turha niitä on silitellä, jos ne hyvin laittaa kuivumaan niin ovat kauniin sileitä sellaisenaan. Mieheni vaatteet jäävät myös silittämättä, mukaan lukematta kauluspaitoja. Lasteni vaatteista silitän KAIKEN. Yöpuvutkin. Myös omat vaatteeni silitän myös, jopa urheiluvaatteeni. Jokaisena iltana en silittämistä kuitenkaan ennätä/jaksa tehdä, vaikka siitäkin kovasti pidän, mutta olen tarkka millaisessa kasassa vaatteet ovat. Lisäksi silmääni häiritsee ellei ne ole silityskasaan kauniisti viikattuna. Tietty paikka toki myös tälle silityskasalle on kodinhoitohuoneen pöydälläni.

Jep, onhan tää vähän ehkä sairasta. Pakkomielteistä. Mutta silti niin ihanaa kodinhoitoa.

perjantai 30. marraskuuta 2012

Suklaa.

Yksi pakkomielteeni ja mielihaluni on ollut aina suklaa. Suklaa on toiminut myös ruokahalun tappajana, murheiden kuuntelijana ja mielen piristäjä. Lempisuklaani on Fazerin suklaat, kausittain vaihtuu maku johon miellyn. Kuitenkin joulukonvehdeissa lempparini on Fazerin Fazerina - appelsiinisuklaa. Muutoin Fazerin sininen suklaa suussa ja on helppo murtaa pala palaselta levystä.

Eräänä päivänä löysin itseni hissistä suklaalevystä murtamassa itselleni palasta. Tänään löydän itseni keittiön pöydästä availemasta Fazerina- suklaakonvehteja papereistaan.

Toivoisin, että te blogini lukijat liittyisitte lukijoiksini täällä :)

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Hyvä äiti.

Tyttäreni näki Prisman lehdessä söpön tonttuaskartelupakkauksen. Ajatus askartelusta lapsien kanssa sai lämpimät ajatukset mieleen. Lämmin hetki lapsien kanssa askarrellen. Totuus valkesi kuitenkin hyvin nopeata kotona.

Tämä askartelupakkaus vaati erikseen kuumaliimapyssyn. Ei muuta kuin sellainen ostamaan, ja muistuttelu itselleen että liima on sitten TODELLA kuumaa. -> ei lapsille. Okei, hyväksyin asian, minä liimaan. Tonttujen vaatteet tuli leikata kaavojen kera, ommella ompelukoneella sekä parsinneulalla. Jep, minä ompelen ja leikkaan. Oikeastaan tässä kävikin loppujen lopuksi niin, että tässä askartelussa oli pariskunta, minä ja mieheni, toinen leikkasi, liimasi ja ompeli. Kumpikin tasaisesti hermosi ja manasi tilannetta rennosta sunnuntai-illasta.

Tuloksena on yksi tonttu. Toinen jäi odottamaan toista päivää. Haluatteko nähdä kuvan tästä tekeleestä?

Epätoivoinen yritys olla hyvä äiti. Äiti joka askartelee lapsien kanssa ja valmistelee joulua. Tuloksena oli hermoileva äiti, joka ajoi lapset pois keittiöstä.

Tässä askartelun tulos takkamme reunalla.

perjantai 23. marraskuuta 2012

Joulu lähestyy.

Selvisin Marimekon reissusta oikein mallikkaasti, pystyin pitämään kukkaroni nyörit varsin tiukalla. Ja oikeastaan mieleen jäi lasten taskumekko, uudenmallinen hihaton liivimekko jota voisi esimerkiksi Joulupukin lahjasäkkiin ajatella.

Laskin juuri äsken, että 1päivä ja on tasan kuukausi Jouluaattoon!
Ihan uskomatonta. Tässähän saattaa tulla aikamoinen paniikki vielä joulun ja joululahjojen suhteen. Helpotuksekseni palkka näytti tupsahtaneen tänään tilille, niin saan hoidettua viimeisimmätkin joululahjat kondikseen. Pääsen vihdoinkin kohta puoliin käärimään joululahjoja joulupapereihin, lahjoja on hommattuna mutta paketointihommat ovat vielä suorittamatta. Onpa muuten pakko mainita sattumasta lapsiperheessä joululahjojen kanssa, ja kuinka fiksuja nuo lapset ovatkaan. Olin ostanut uuden Little Petshop talon lapsille joulupukin lahjoihin, jemmailin sitä autoni peräkontissa, mutta nuorempi neiti päätti sitten katsella mitä kaikkea äitin autossa onkaan. Ja niinhän siinä kävi että paketti oli annettava heti leikkiin, ei meinaan olisi mennyt jouluaattona läpi mitkään selitykset.

Kotona joulutontut ovat löytäneet jo takanreunalle katselemaan. Sujautin myös Partylite symmetria- kynttilänjalkoihin joulukoristepalloja. Kultaisia. Tässä vielä kuvat näistä ihanuuksista :)

Partylite Symmetria

torstai 22. marraskuuta 2012

Pikkujoulut. Marimekossa. Iiks!

Sain viime viikolla kutsun Marimekon pikkujouluihin. Paikkakunnallamme on kolme Marimekon myymälää ja pystyin valitsemaan mihin näiden tarjoamista pikkujouluista osallistuisin. Tietenkään en yhtään empinyt, että lähtisinkö vai jättäisinkö lähtemättä. Tämähän oli itsestäänselvyys, että toki menisin koska kanta-asiakaskin myös olen.

Suunnitelmissani oli lähteä hillitysti ystäväni kanssa perjantai-iltana Marimekkoilemaan, luonnollisesti vain katsastelemaan, mutta hän peruuttikin lähtönsä joten päätin lähteä tänään torstaina yksinäni. Ilmanmuuta vähän lämmintä glögiä maistelemaan, sekä myöskin liikkeen valikoimaa ihastelemaan. Shoppaamisesta en sitten uskallakaan mitään sanoa, luvata.. Valitettavasti. 

Olen tunnetusti aika friikki Marimekon kanssa. Rakastan Unikko-kuosia, ehkä vähän liikaakin, koska meillä kotona sitä ei enää verhokankaissa saa näkyä. Kahvikupit, tabletit keittiönpöydällä, servetit kahvipöydässä, pyyhkeet sekä lasten Unikko-vaatteet ( ja toki Unikot omissani) kuitenkin vielä sulatetaan. Nykytuotannossa on tullut vuosi vuodelta ihania juttuja, Iltavilli-kuosi on myös lempparini ja sitä meillä on sisustuksessa myös hyödynnetty. On ollut olohuoneessa tauluna, keittiössä tabletteina sekä servetteinä. Innostuinpa myöskin ostamaan Iltavilli-kahvikupit sekä ystävältäni sain lahjaksi viime jouluna ihanan Iltavilli-kulhonkin. Ja hiirimattokin taitaa tästä kuosista löytyä.. Sekä uusi Kaunis kauris-sarja kaunistaa myös kahvipöytäämme. Lähden tänään katsastamaan mitä tälle joululle onkaan tullut. Keittiönkaapit pursuavat jo muutenkin, eli astiaosasto onkin ihan kondiksessa, pitää sulkea silmät siis sellaisilta.

Joitakin vuosia olin täysin addiktoinut ostamaan Kivi-tuikkuja. Aina uudet sävyt piti hommata. Lisäksi tiettyjä värejä ( kirkas ja punainen) piti olla kattauksen vuoksi usempi. Näitäkin olohuoneen kaappimme pursuaa. Juurikaan esillä nämä eivät ole, paitsi punaiset tuikut koristavat takkamme päällä tuoden jouluista tunnelmaa.

Mutta, tänään Marimekkoilemaan! Iiiks!

tiistai 20. marraskuuta 2012

Laukku kannettavalle

Mun pitäisi siis ihan aikuisten oikeasti hommata työkoneelleni, kannettavalle laukku. Tällä hetkellä kannan konettani Marimekon matkuri-laukussa. Kuitenkin kun kassiin kertyy työn puolesta aikalailla tavaraa, niin olalla kannettava olisi näppärämpi ja paino ei jäisi käden varaan samalla tavalla.

Olen yrittänyt katsella laukkua jo monesta paikasta, oikeanlaista ei vain ole tullut vastaan. Tällä hetkellä pohdin perinteisen tietokonelaukun ja trendikkään olkalaukun välillä, kuitenkaan työnantajan budjetti laukkuostoksille ei ole kovin suuri joten mistään erityisestä merkkilaukusta on turha haaveilla. :)

Luulen että oikea laukku vielä löytää tiensä minun kotiin..

perjantai 16. marraskuuta 2012

Joulu & Lahjaostokset

Minulla on hiukan huono omatunto. Tunnustan, viime laukkuosto oli ehkä hiukan ylilyönti. En kuitenkaan ole vielä valmis tunnustamaan kotona..

Nyt on loppukuun taloudellinen budjetti jokseenkin napakka. Lisäksi olen ostellut valmiiksi joululahjoja jotka on pienentäneet budjettia entisestään, mutta toisaalta nuokin ostokset ovat poissa sitten ensi kuun jouluostoksista.  Tunnestusti olen kuitenkin kova huolehtimaan muista, leijona kun horoskoopiltanikin myös olen, ja lahjojen hommaaminen kuuluu ehdottomasti joulunajan lempipuuhiin!

Niin ja tänä jouluna voin hyvin esittää pyhimystä, etten tarvitse / halua mitään joululahjoja. Olenhan tavallaan sellaisen jo itselleni hommannut :)



Joko sinä olet aloittanut joululahjaostokset?

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Jouluvalot

Kyllä!
Jouluvalot on kaivettu esille : yhdet on olohuoneessa Iittalan aaltomaljakossa, toiset on suuressa korkessa vaasissa esikoisen huoneessa ja kolmannet on rottinkikorissa juniorin huoneessa. Kyllä tulee kivasti lämmintä valoa ja joulun tunnelmaa. Tunnustan myös, että viritin keittiön ikkunaan joulukynttelikön jo esille.

Odotan jo sitä, että pääsen ensimmäisiä joululahjoja käärimään joulupaperiin.

Mutta, mikä onkaan ihanampaa kuin laittaa kynttilöihin tulet ja lämmitellä takan ääressä. Kädessä kuuma glögilasi ja pari piparia.

Minäkö jouluihminen? ;)

lauantai 10. marraskuuta 2012

Joulu tulossa - shoppailua tiedossa

IKANO Kuopio

Kävimme tutustumassa tänään koko perheen voimin hiljaittain Kuopioon avattuun Ikea- Kauppakeskukseen, Ikanoon. Kauppakeskus tarjosi shoppailumahdollisuuksia kahdessa tasossa. Myöskin shoppailijoita oli liikkeellä, erässä ruokapaikassa ruokailessamme jonotimme aluksi tovin sisälle ja itse ruuan valmistuminen otti 40minuttia. Mutta, hyvä ruoka - parempi mieli. :)

Tuossa kauppoja kiertäessä mieleeni tuli jo Joulu. Joululahjat. Mitä kenellekin ostaisin. Olen viime viikolla ostanut jo sukulaislapsille vaatteita, sekä eilen löysin ystäväni liikkeestä ( yllätys, Marimekosta ) useamman joululahjan mukaan. Kuitenkin, Joulu on Joulu ja siihen kuuluu pienimuotoinen hössötys ja lahjat. Niin ja tietenkin, piparit ja SUKLAA. Olen virittäytynyt jo Joulun tulemiseen piparien leipomisella, ensimmäiset tortutkin paistoin viime viikonloppuna. Tämän viikon aikana upposi ihan kivutta ensimmäinen Joulusuklaalevykin, Piparisuklaata.

Joko kohta voi kaivaa jouluvalot esille? :)

torstai 8. marraskuuta 2012

Mitähän seuraavaksi?

Mielessäni ovat nuo sanat:
Mitähän seuraavaksi? Miten jokin merkki, asia, tavara voi näin koukuttaa? Miten shoppailu voi koukuttaa? Miten siitä voikaan saada sellaista hyvänolontunnetta? Olen 32-vuotias nainen, aina tottunut elämään niukasti ja olematta satsaamatta itseeni. En kuulu siihen suureen osaan naisia, jotka käyvät laitatuttamassa ripsipidennyksiä, rakennekynsiä. Kasvohoidossakin käyn ehkä 1-2 kertaa / viidessä vuodessa. Tämähän on suorastaan loukkaus naisellisuuttani kohtaan. Varsinkin kun olen itsekin kauneudenalan ammattilainen. Suutarin lapsella ei tosiaankaan ole niitä kenkiä?

Mutta minun lapsillani tosiaan on kengät. Niinkuin vertauskuvallisesti tuohon " suutarin lapsella ei ole kenkiä". Huolehdin lapsien vaatetuksesta, leluista hyvin huolellisesti sekä en kitsaile rahan kanssa jos löytyy jokin ihanuus.

Mutta, shoppailu. Tämä on minulle suuri rakkaus. Suuri palo. Syy tehdä töitä. Syy törsätä. Olla itsekäs. Tuntea olo jotenkin paremmaksi. Pikkumaista, eikö? Mutta silti niin ihanaa.

Seuraavana ostoksena olisi ehkä kassiin sopiva rahapussi. Kassi. Kaulaliina. Kukapa tietää. Ehkä yritän nyt toistaisesti pysytellä poissa Helsingin keskustasta. On onni asua keskemmällä Suomea, ei tule näitä kiusauksia. Miten niin ei tule??!!! :)

Iloa ja Ihanaa Joulunodotusta!

Piilosilla

Tänään kaivoin uuden ihanan Louis Vuitton laukkuni matkalaukustani. En kuitenkaan ajatellut mainita miehelleni mitään ostoksestani.

Testasin laukkua tyttäreni huoneessa hänen peilinsä edessä, ja hän mainitsi että onpa minulla hieno laukku. Ja tietysti naismaiseen tapaan kysyi, että onko laukkuni uusi. Mitäpä tuohon vastasin, arvaisitko? Tietenkään en tunnustanut uusinta ostostani, kerroin että ei ole uusi. Ihastelimme kumpikin laukkua. :)

Laitoin laukun kankaiseen pussiin ja alkuperäiseen laatikkoon takaisin vaatehuoneen hyllylle hiukan niinkuin piilosille. Siihen saakka, kunnes mieheni huomaa sen siellä ja lirissä ollaan. Tai liemessä. Selittelyt tuskin menevät läpi, ja tunnetusti Louis Vuittonilla kun ei niitä " Hulluja Päiviä" tai muita alepäiviä ole. Nyt kuitenkin etenkin näin joulun alla pidän uuden laukkuni piilosilla. :D

 

tiistai 6. marraskuuta 2012

Uusi pakkomielle


Hups.
Niin siinä taas kävi.
Uusi pakkomielle tuli viime kerralla jo. Tätä en saanut pois mielestäni. Uusi laukku. Pakko saada. Helsinkiin mennessäni, ja astuessani Louis Vuittonin kauppaan sain todella hyvää palvelua ja ansassa olin.

Mukaan lähti toinen Louis Vuitton käsilaukku täysin yhtä spontaanisesti, kuin myös tämä ensimmäinen vaikkakin ensimmäisen sulattelu ottikin aikaa. Eihän nämä laukut mitään edullisia ole, ja varsinkaan näin joulun alla ei niihin kannattaisi panostaa. Typeryyttähän se suorastaan olisi? Lisäksi vielä kun työpaikkaa vaihtaneena palkan maksussa kävisi pieni bugi, ja palkka pidätettäisiin pienellä 60% veroprosentilla.

Mutta, silti.. Katsoin tätä laukkua jo viime vierailullani liikkeessä, mutta pystyin poistumaan tyhjin käsin. Kyseessä on pieni sievä käsilaukku/iltalaukku, jonka sisälle tosin ei mahdu nykyinen Guessin nahkalompakko, joten uuden lompakon osto olisi myös edessä. Mistähän sellaisia voisi löytää?




Iloa ja hymyä marraskuulle! Ollaan kiltisti, niin saadaan Joulupukilta jouluna lahjoja. Ja tietenkin ihan vain helpottaaksemme Joulupukin taakkaa - voidaan antaa vinkki kivoista joululahjoista. Minä ainakin tiedän, missä kaupassa mieluusti asioisin.

Laitan myöhemmin kuvia tästä laukusta! :)

perjantai 5. lokakuuta 2012

Pakko.Saada.

Oletko koskaan todella halunnut jotain asiaa tai esinettä? Kenties jotain sellaista, mitä et saa pois mielestäni tai kiinnität samanlaisiin huomiosi uudelleen ja uudelleen? Muistan itse, kun olin raskaana - kiinnitin huomioni myös muihin raskaana oleviin. Sama ilmiö toteutuu myös naisen suunnitellessa raskaaksi tulemista :) 
Itselläni on paljonkin ollut pakkomielteitä, asioita joita on vaan ollut ehdottomattomanvälttämättömänpakko saada. Pitkäaikaisin, mutta ajankohtaisimpana pitkän ajan haaveenani on ollut Louis Vuitton Neverfull- käsilaukku. Eikä tätä pakkomiellettä, tai toisinsanoen "pakkosaadaihanjustheti"- oloa helpottanut ystäväpiirissäni Louis Vuitton käsilaukkujen ilmestyminen. Yritin pitkän aikaa helpottaa hankintatuskaani avoimuudella asiasta: tästä tiesivät työkaverini, perheeni, jopa saliystäväni. Lisäksi perustelin itselleni mitä kaikkea YHDEN laukun hinnalla tekisin, johan pieni kaupunkiloma olisi varsin mahdollinen samalla summalla.
Syyskuun ensimmäisen viikonlopun vietin Lontoon kaupungin hälinässä, paraolympialaisten aikaan. Samaisella reissulla Bond Streetillä pistäydyin myös kuolaamassa Louis Vuiottonin liikkeessä juuri tuota kyseistä käsilaukkumallia. Pystyin kuitenkin tuolla hetkellä vastustamaan kiusausta, ja pian lopulta löysin itseni kuitenkin saman tien varrelta Victorian Secret´s myymälästä..
Nyt lokakuun 1.päivänä 2012 aloitin uuden sivun työelämässäni, aloitin uudessa työpaikassa ja sattumalta ensimmäinen työpäiväni oli nimenomaan Helsingin suunnalla. Aikatauluttamaton iltapäivä edessäni, päätin spontaanisesti hetken mielijohteesta suunnistaa Helsingin Louis Vuittonin liikkeeseen. Eihän ollut ruuhka-aikakaan. 
Ja tässä sitä ollaan. Kotona. Oma ikioma ensimmäinen Louis Vuitton mukana.